Viisi vuotta sitten koulut suljettiin, ravintolat suljettiin ja rajat suljettiin. Tartuntatautilaki oli kirjoitettu tavallisia epidemioita varten, ei pandemiaa varten, ja kun koronaviruksen aikana piti toimia nopeasti, jouduttiin tekemään väliaikaisia lakimuutoksia toistuvasti. Eduskunnan perustuslakivaliokunta huomautti. Oikeusasiamies huomautti. Oikeuskansleri huomautti useaan kertaan. Kaikki sanoivat saman asian: tämä ei voi jatkua, laki on uudistettava kokonaan.
Nyt se uudistetaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle 256-sivuisen luonnoksen uudeksi tartuntatautilaiksi. Lausunnot on annettava 3. toukokuuta mennessä. Laki tulee sen jälkeen eduskunnan käsittelyyn, ja kun se hyväksytään, se määrää, miten Suomi toimii seuraavan pandemian aikana: millä valtuuksilla, kenen päätöksellä, kenen kustannuksella ja kenen oikeuksia rajoittaen.
Mikä tämä laki on
Tartuntatautilaki sääntelee sitä, miten yhteiskunta toimii kun tartuntatauti leviää. Se ei sääntele tautien hoitoa, vaan leviämisen torjumista. Tautien hoito on terveydenhuoltolain asia. Käytännössä tartuntatautilaki tarkoittaa: kuka saa sulkea ravintolan, kuka voi määrätä ihmisen karanteeniin, millä perusteella koulu voidaan sulkea, kuka maksaa kun yrityksen toiminta kielletään, ja mitä tapahtuu jos viranomaisten ohjeita rikkoo.
Voimassa oleva laki on vuodelta 2016. Siihen tehtiin koronan aikana useita väliaikaisia muutoksia, koska ilman niitä viranomaisilla ei yksinkertaisesti ollut toimivaltuuksia tehdä sitä, mitä pandemia edellytti. Kokoontumisia rajoitettiin, ravintoloita suljettiin ja rajoja valvottiin lainsäädännöllä, joka oli koottuna eri laeista ja jonka oikeudellinen perusta oli monelta osin hatara. Pandemia tuli, ja laki ei ollut valmis siihen. Laki on nyt uudistettava, jottei seuraavan kerran tarvitsisi toimia samoin.
Tartuntatautilaki on poikkeuksellinen laki siinä mielessä, että se koskettaa lähes kaikkia perusoikeuksia samanaikaisesti. Lakiesityksessä tämä todetaan suoraan: henkilökohtainen vapaus ja koskemattomuus, yksityis- ja perhe-elämän suoja, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, oikeus koulutukseen, oikeus työhön ja elinkeinonvapaus, omaisuudensuoja, uskonnon ja omantunnon vapaus. Kaikki nämä voivat tulla rajoitetuiksi tartuntatautilain nojalla tehdyillä päätöksillä.
Tämä ei tarkoita, että laki olisi perustuslain vastainen. Perustuslaki sallii perusoikeuksien rajoittamisen, mutta asettaa sille tarkat edellytykset: rajoitusten on oltava lailla säädettyjä, täsmällisiä, välttämättömiä ja oikeasuhtaisia, eivätkä ne saa ulottua perusoikeuden ydinalueelle. Pandemiatilanteessa rajoittaminen on välttämätöntä, mutta se, millä edellytyksillä, kenen valvonnassa ja miten rajoitusten kohteille taataan oikeusturva, ovat kysymyksiä joihin lain pitää antaa selkeät vastaukset etukäteen.
Mitä konkreettisesti muuttuu
Uuden lain suurin sisällöllinen muutos on se, että pandemiasääntely kirjataan pysyvään lakiin ensimmäistä kertaa. Tähän asti tällaisia toimivaltuuksia ei yksinkertaisesti ollut: laki ei mahdollistanut yksityiseen elinkeinotoimintaan kohdistuvia rajoituksia normaalioloissa. Jatkossa mahdollistaa. Hyvinvointialue, siis se viranomainen, joka vastaa alueesi sosiaali- ja terveyspalveluista, voi tehdä päätöksen sisä- tai ulkotilojen käytön väliaikaisesta rajoittamisesta tai kieltämisestä. Lupa- ja valvontavirasto, joka on valtakunnallinen valvontaviranomainen, voi tehdä saman päätöksen useamman hyvinvointialueen alueella. Sosiaali- ja terveysministeriö saa häiriötilanteessa, kuten pandemiassa, operatiivisen johtovastuun selkeämmin kuin ennen.
Elinkeinonharjoittajilla on jatkossa oikeus kohtuulliseen korvaukseen, jos heidän liiketoimintansa kielletään tai sitä merkittävästi rajoitetaan. Tämä on periaatteessa tärkeä kirjaus. Mutta korvausten laskentaperusteet, korvattavat kustannukset ja maksimimäärä jätetään valtioneuvoston asetukseen, joka annetaan myöhemmin. Se tarkoittaa, että seuraavan kriisin aikana hallitus päättää itse kuinka paljon maksetaan ja kenelle, ilman, että eduskunta on asiaa erikseen vahvistanut etukäteen.
Rokotussääntelyssä korjataan pitkään jatkunut epäkohta. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, joka tuottaa korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon, saa jatkossa rokotteet maksutta valtion kilpailutuksen kautta samoin kuin julkinen terveydenhuolto. Tähän asti YTHS on joutunut hankkimaan ne erikseen ja maksamaan niistä, minkä vuoksi korkeakouluopiskelijoiden rokotussuoja on käytännössä riippunut siitä, miten eri hyvinvointialueet ovat asian järjestäneet. Samalla uusi laki selkeyttää YTHS:n roolin kansallisessa rokotusohjelmassa. Tähän asti se on hoitanut opiskelijoiden rokotuksia ilman nimenomaista lakivelvoitetta.
Rangaistussääntelyä tiukennetaan. Rikoslakiin lisätään uusi säännös tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttamisesta, myös elinkeinotoiminnassa. Tämä tarkoittaa, että yritys tai sen johtaja voi jatkossa olla rikosoikeudellisessa vastuussa tilanteessa, jossa tartuntatautien torjuntamääräyksiä rikotaan tavalla, joka aiheuttaa leviämisvaaraa.
Mitä ei muutu, vaikka olisi pitänyt
Lain vaikutusarviointi on pitkä ja huolellinen monessa kohdassa. Se käsittelee yritysten taloudellisia vaikutuksia, viranomaisten resursseja, sukupuolivaikutuksia ja Ahvenanmaan erityisasemaa. Mutta lapset ja nuoret eivät saa omaa arviointiosiota. Laki mahdollistaa koulujen sulkemisen, mutta heihin kohdistuvia seurauksia, kuten oppimisen menetystä, sosiaalista eristäytymistä ja mielenterveyden heikkenemistä, ei arvioida lainkaan. Lakiesitys toteaa yhdessä virkkeessä, että sulkutoimet voivat rajoittaa oikeutta koulutukseen. Se on kaikki.
Se kertoo jotain siitä, minkä kehyksen sisällä tartuntatautilaki on kirjoitettu. Laki on kirjoitettu yhdestä näkökulmasta: miten tauti saadaan pysäytettyä ja väestön terveys turvattua. Lapset sopivat tähän kehykseen rokotettavina, kotiin määrättävina ja hoidettavina. He eivät sovi siihen oikeuksien kantajina, joiden koulutus ja kehitys painavat toisessa vaakakupissa silloin kun rajoituspäätöstä tehdään.
YK:n lapsenoikeuksien sopimus velvoittaa Suomea ottamaan lapsen edun ensisijaisesti huomioon kaikessa viranomaistoiminnassa. Uuden tartuntatautilain pykälärakenteessa tätä velvoitetta ei mainita missään kohdassa, jossa viranomainen tekee päätöksen rajoituksista.
Esityksessä on myös mukana katsaus muiden maiden ratkaisuihin. Siellä mainitaan, että Norja uudistaa parhaillaan omaa tartuntatautilakiaan nimenomaan siksi, että koronapandemian aikana lapset ja nuoret eivät saaneet riittävää suojaa laajojen rajoitustoimien käyttöönotossa. Norjan terveysministerin sanoin: uudessa laissa lasten ja nuorten etua on painotettava nykyistä vahvemmin. Suomen esityksessä tämä mainitaan kansainvälisessä vertailuosiossa, mutta se ei johda ehdotuksiin. Lasten etua ei kirjata Suomen lakiin ohjaamaan viranomaisten päätöksentekoa.
Toinen rakenteellinen puute koskee sitä, miten rajoitustoimet kohdistuvat ihmisiin eri tavoin. Koronapandemia näytti konkreettisesti, että mahdollisuus suojautua tartunnoilta riippui merkittävästi siitä, mitä työtä teki. Etätyöhön pystyi siirtymään se, jonka työ tapahtuu tietokoneella. Kaupan kassa, siivooja, linja-autonkuljettaja ja lähihoitaja eivät pystyneet, ja heidän tartuntariskinsä oli sen mukainen. Uuden lain vaikutusarviossa tätä rakennetta ei analysoida. Siinä ei arvioida, ketkä kantavat suurimman taakan jos sulkemisia tehdään, tai miten korvausjärjestelmät kattavat epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät ja yrittäjät.
Mitä lausuntokierroksella tapahtuu
Lausuntoja on tähän mennessä jätetty 190 kappaletta, kaikki yksityishenkilöiltä. Lausuntokierros päättyy vasta 3. toukokuuta, ja organisaatioiden, ammattiliittojen ja potilasjärjestöjen lausunnot ovat todennäköisesti vasta valmistelussa.
Yksityishenkilöiden aalto on mobilisoitunut nopeasti, ja siinä näkyy selvästi koordinaatio. Osa lausunnoista on lähes sanasta sanaan samoja: kierrossa on ainakin kaksi valmista lausuntopohjaa, joita ihmiset ovat lähettäneet omalla nimelläään. Yhdessä vastauksessa on jopa täyttämättä jäänyt ohje siitä, mihin kohtaan oma nimi kuuluu lisätä. Vapauden liitto ry:n puheenjohtajan kirjoittaman lausunnon on allekirjoittanut sellaisenaan useampi henkilö, joista yksi toteaa suoraan: ”Yhdyn täysin pj Ossi Tiihosen ylläantamaan lausuntoon.”
Valtaosa lausunnoista käsittelee pakkorokotuksia. Se on pykälä jota uusi laki ei muuta: pakollisen rokotuksen kynnys pysyy täsmälleen samana kuin voimassa olevassa laissa, eikä sitä ole koskaan käytetty. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko lakiesitystä luettu ennen lausunnon jättämistä. Itsemääräämisoikeus on aito perusoikeuskysymys ja koronapandemian aikaiset kokemukset ovat monelle todellisia, mutta lausuntoaalto ei kohdistu niihin lakiesityksen kohtiin, joissa on eniten avoimia kysymyksiä.
Silti lausunnoista löytyy kaksi aiheellista kysymystä, jotka ansaitsevat tulla käsitellyiksi. Muutama vastaaja nostaa esiin STM:n saaman operatiivisen johtoroolin pandemiatilanteessa ilman vastaavaa parlamentaarista kontrollia. Tämä on aito vallanjakokysymys. Toinen toistuva huoli koskee korvausjärjestelmiä: jos viranomainen sulkee yrityksen tai velvoittaa ihmisen lääketieteelliseen toimenpiteeseen, korvausperusteiden pitäisi olla laissa etukäteen kirjattuna, ei hallituksen itse kriisin keskellä kirjoittamassa asetuksessa. Näihin kysymyksiin lausuntokierroksella on vielä aikaa ottaa kantaa.
Koronapandemia pakotti tekemään lainsäädäntöä kiireessä, julkisen paineen alla, reaaliajassa. Nyt on aikaa lukea ja harkita ennen kuin laki menee eduskunnan käsittelyyn. Lausuntokierros on auki 3. toukokuuta asti. Lausunnon voi antaa kuka tahansa lausuntopalvelu.fi-palvelussa, eikä se vaadi erityistä asemaa tai jäsenyyttä. Tässä laissa päätetään, miten Suomi toimii seuraavan kerran kun tarvitaan nopeita päätöksiä, laajoja rajoituksia ja selkeitä valtuuksia.
Tämä työ elää lukijoiden tuella.
Jos koet tämän työn tärkeäksi — voit tukea sitä: